Suvun kantaisä ja kolme sukuhaaraaSamuel Samuelinpoika Mäkeläin*1697 Koivisto †1768 Koivisto, talo 8 Samuelin syntymäaikaa ei tiedetä varmuudella. Hän tuli kotivävyksi Humaljoella Rotin taloon ennen vuotta 1741. Vuoden 1754 väestöluettelossa mainitaan hänet itsellisenä ja rpk:ssa talollisena v.1762-74. Emme tiedä, mistä hän tuli, luultavasti Savosta. Samuelin lapset: Elämää Samuelin aikanaTuolloin elettiin kovia aikoja. Vuonna 1710 riehui rutto surmaten tuhansittain ihmisiä Suomessa. Vuonna 1715 oli Viipurin hävitys. Pietari Suuri alkoi lahjoitella Viipurin läänin maita suosikeilleen ja apulaisilleen. Viipurin väkiluku oli vasta 1 327 vuonna 1718. Seuraavana vuonna alkoi säätyvalta ja sitä seuraavana sallittiin petun otto valtion metsistä. Nimittäin vuodet 1722 ja 1726 olivat pahoja katovuosia. Katovuodet eivät hellittäneet, sillä peräkkäisinä vuosina 1751 ja 1752 kuivuus vei viljasadon. Sateet veivät sadon taas peräkkäisinä vuosina 1754 ja 1755. Yksi välivuosi ja taas meni sato vuonna 1757 kuivuuden vuoksi. Ankarien katojen vuoksi kiellettiin vuonna 1755 viinanpoltto. Isojako alkoi vuonna 1756. Pahoja katovuosia koettiin 1700-luvun puolivälin jälkeenkin. Vuodet 1763 ja 1766 olivat kuivuudesta johtuen katovuosia. Vuodet 1769, -70, -71, -72 ja -74 olivat katovuosia. Sitten vuosi 1776 oli viimeinen katovuosi lähes 20 vuoteen. Katovuosia kertyi ainakin kolmetoista 1700-luvulla. Kirkonkirjoissa käytettiin talon nimeä ja/tai sukunimeä Mäkeläin 1800-luvun alkuun asti. Vuonna 1828 Christina Mäkeläisen syntymä kirjoitettiin Mäkeläinen -nimisenä. Suvun seuraavat vaiheetSamuelin pojasta, Antista suku jatkui. Antilla oli kuusi lasta, joista vanhimmasta, Erikistä (*11.1.1770 †26.12.1835) suku jatkui edelleen. Erikillä oli viisi lasta, joista kolme: Daniel (*1.9.1794 †25.10.1868), Sigfrid (*1.3.1800 †8.10.1848) ja Abraham (*18.1.1802 †13.8.1861) jatkoivat sukua kolmena sukuhaarana heidän nimiensä mukaisesti. Sukuhaaroista on Danielin sukuhaarassa ollut eniten syntyneitä, 631. Abrahamin sukuhaarassa vastaavasti 199 ja Sigfridin 105. Antti (Anders) Samuelinpoika Mäkeläin*11.11.1745 Koivisto, Humaljoki †29.12.1801 Koivisto, Bengtilä Antti avioitui 23 vuotiaana 8.2.1769. Esikoisensa Antti ja Margareta saivat heti seuraavan vuoden alussa 11.1.1770. He saivat kaikkiaan kuusi lasta, joista nuorimmaisen he saivat Antin ollessa 44-vuotias. Lapsista kaksi nuorimmaista kuolivat jo varhain, Agneta 7,5 vuotiaana vuonna 1791 ja Thomas melkein kolmevuotiaana vuonna 1792. Antti oli isänsä tapaan talollinen. Ajat olivat Antin eläessä varsin kovia. Tuohon aikaan vuonna 1751 ja 1752 kuivuus vei viljasadon. Sitten taas vuonna 1754 ja 1755 sateet veivät viljasadon. Vuonna 1757 kuivuus vie sadon. Muutaman paremman vuoden jälkeen vuonna 1763 ja 1766 kuivuus aiheutti katovuosia. Kadot eivät hellittäneet, sillä vuodet 1769...-70, -71, -72 ja -74 olivat katovuosia. Vuosi 1776 oli viimeinen katovuosi lähes 20 vuoteen. Vuonna 1755 kielletään viinanpoltto ja 1756 alkoi isojako. Antin lapset: Erik Andersinpoika Mäkeläin*1.11.1770 Koivisto, Bengtilä †26.12.1835 Koivisto, Bengtilä Erik avioitui 21-vuotiaana Justinan kanssa 8.2.1792. He saivat viisi lasta, joista kolmen Daniel, Sigfrid ja Abraham, voidaan katsoa olevan Koiviston Mäkeläisten sukuhaarojen kantaisiä. Erik oli talollinen. Kuollessaan hänet merkittiin kirkonkirjaan nimellä Erik Mäkeläin. Vuodet 1770, -71, -72 ja -74 olivat katovuosia. Vuosi 1776 oli viimeinen katovuosi toistaiseksi lähes 20 vuoteen. Vuonna 1783 alkaa kolmivuotinen kato. Muutamana vuonna saatiin välillä normaali sato, mutta taas tuli katovuosia vuonna 1790, 1791 ja 1797. Vuonna 1786 ehdotettiin julkisten viljamakasiinien perustamista katovuosien varalle. Kadoista huolimatta vuonna 1787 sallittiin viinan kotipoltto veroja vastaan. Näihin aikoihin perustettiin kiihtyvällä tahdilla Suomessa lasitehtaita ja ruukkeja; lasitehtaita yhteensä kahdeksan kappaletta vuosina1773, 1781, 1783, 1794 ja 1795 ja vuonna1800 Raivolan ruukki. Vuona 1809 pidettiin Porvoon valtiopäivät, Suomi sai autonomian. Vuonna 1811 Viipurin lääni palautettiin Suomelle ja sotilastorpat palautetiin tilallisille. Vuonna 1812 Helsinki julistettiin Suomen pääkaupungiksi. Suomesta Amerikkaan muutto alkoi. Taas saatiin katovuosia. Vuonna 1821 sateet tuhosivat viljasadon, 1832 halla tuhosi viljasadon, 1834 oli katovuosi ja 1835 halla tuhosi jälleen viljasadon. Vuonna 1826 Viipurin läänin lahjoitusmaat julistetaan lahjoitusisäntien rälssiksi ja noin 6 000 talonpojasta tuli lampuoteja, joita pidettiin maaorjina. Vuonna 1839 perustettiin Viipurin hovioikeus. Erik kuoli 65-vuotiaana vanhuuteen. |