Sigfridin sukuhaaraSigfrid (Sipretti) Gabrielinpoika Mäkeläinen Sigfrid avioitui kolme kertaa; ensimmäistä kertaa 20-vuotiaana Walborgin kanssa 14.1.1821, toisen kerran 32-vuotiaana Brita Wirkin kanssa 24.6.1832 ja kolmannen kerran 35-vuotiaana Caisa Pörrön kanssa 17.1.1836. Esimmäisestä avioliitosta syntyi kolme lasta, jotka kaikki kuolivat jo lapsena. Esikoinen Abraham kuoli viikon ikäisenä, hänen sisarensa Carin vajaa kahdeksan vuoden ikäisenä ja nuorin sisar vajaan viiden vuoden ikäisenä. Ensin kuoli toukokuun alussa Christina ja kaksi kuukautta myöhemmin sisar, Carin. Nuorimmaisen, Christinan syntyessä käytettiin ilmeisesti ensimmäistä kertaa historiassa nimen Mäkeläin sijasta nimeä Mäkeläinen tätä merkittäessä kirkonkirjaan. Sigfridin vaimo Walborg ei ehtinyt täyttää 29 vuotta kuoltuaan tammikuussa vuonna 1830. Yksin Sigfridin huoleksi jäivät nelivuotias Carin ja puolitoistavuotias Christina. Sigfrid avioitui uudelleen kaksi ja puoli vuotta Walgorgin kuoleman jälkeen. Brita Wirkki oli hänen toinen puolisonsa. Hän oli 32- ja Brita 30-vuotias. Heille syntyi yhdeksän kuukautta häiden jälkeen 24.3.1833 lapsi, Maja, joka kuoli synnytyksessä. Brita-äiti kuoli myös synnytykseen. Melkein kolme vuotta Britan kuoleman jälkeen Sigfrid meni kolmannen kerran naimisiin siinä vaiheessa lapsetonna. Caisa Pörrö ja Sigfrid avioituivat 17.1.1836. Tästä avioliitosta syntyi kahdeksan lasta. Ensin syntyivät kaksoset, Abraham ja Lisa, jotka kuolivat vajaan vuoden ikäisinä samana päivänä. Kolmas lapsi, Maria syntyi kaksosten kuoleman jälkeen, vuoden kuluttua ja kuoli kahden vuoden ikäisenä. Neljäs lapsi, Eva syntyi siitä parin vuoden kuluttua. Täytettyään kaksikymmentä vuotta Eva avioitui Nikodemus Niemen kanssa vuonna 1861. He saivat 12 lasta. Eva eli 61-vuotiaaksi. Evan jälkeen Sigfridille ja Caisalle syntyi toistamiseen kaksoset, Maria ja Helena, jotka kuolivat hyvin pian syntymänsä jälkeen, Helena seuraavana päivänä ja Maria viikon kuluttua. Sitten seuraavana vuonna seitsemäntenä lapsena syntyi Mikko. Hän avioitui Maria Putuksen kanssa. Heillä oli yksi tytär, Maria Putus. Gabriel oli Sigfridin ja Caisan nuorin lapsi, josta sukuhaaramme vasta jatkui. Sigfrid oli talollinen ja hyvin toimelias kylässä. Hän sai osakseen paljon luottamusta toimien mm. lautamiehenä. Hän kuoli 48-vuotiaana halvaukseen. Caisan elätettäväksi jäivät nelivuotias Mikko ja puolitoistavuotias Gabriel. Historian taustaa Sigfridin ja Caisan elinajalleElettiin edelleen Venäjän vallan alaisena. Oltiin käyty Suomen sota. Vuonna 1809 pidettiin Porvoon valtiopäivät, Suomi sai autonomian. Vuonna 1811 Viipurin lääni palautettiin Suomelle ja sotilastorpat palautettiin tilallisille. Vuonna 1812 Helsinki julistettiin Suomen pääkaupungiksi. Suomesta Amerikkaan muutto alkoi. Taas koettiin Suomessa katovuosia, vaikkakin kauppaamalla puuta ja kalaa Pietariin lievitettiin koivistolaisten elämisen ahdinkoa. Vuonna 1821 sateet tuhosivat viljasadon, 1832 halla tuhosi viljasadon, 1834 oli katovuosi ja 1835 halla tuhosi jälleen viljasadon. Vuonna 1826 Viipurin läänin lahjoitusmaat julistetaan lahjoitusisäntien rälssiksi ja noin 6 000 talonpojasta tuli lampuoteja, joita pidettiin maaorjina. Vuonna 1839 perustettiin Viipurin hovioikeus. Sigfridin lapset: Gabriel Sigfridinpoika Mäkeläinen Gabriel oli puolitoistavuotias, kun hänen isänsä kuoli. Gabriel avioitui 19 vuotiaana 11.2.1877 Helena Putuksen kanssa. Helena oli avioituessaan 20 vuotias. Noin kaksi vuotta häiden jälkeen Helena kuoli 25.4.1879. Heille ei syntynyt lasta. Gabrielin äiti oli kuollut edellisenä vuonna. Gabriel avioitui uudelleen Helenan kuoleman jälkeen vielä samana vuonna joulukuussa Justiina Rokan kanssa. Justiina oli tuoloin 23 vuotias. He saivat kolme lasta; Maria, Aleksanteri ja Amalia. Maria avioitui Kaarle Grusanderin kanssa. He saivat kolme tyttöä. Aleksanteri eli 59 vuotiaaksi. Hänestä jatkui edelleen Sigfridin sukuhaaramme. Amalia ei ehtinyt täyttää 18 vuotta kuoltuaan. Gabrielin lapsuuteen ja nuoruuteen sattui kovia aikoja. Vuonna 1844 sateet tuhoavat viljasadon. Kuivuudesta johtuen ei juurikaan satoa saada vuosina 1853 ja 1855. Sateet tuhoavat viljasadon vuonna 1856. Samalla maassa on suuri koleraepidemia, joka koettelee erityisesti helsinkiläisiä. Vuonna 1855 avataan lennätinlinja Helsinki-Pietari, ja avataan Saimaan kanava liikenteeelle vuonna 1858. Kanavan avaaminen muuttaa ratkaisevasti Koiviston asemaa puukaupassa Pietariin, kun näin avautui väylä Savon puun tarjonnalle.Vuonna 1859 vapautettiin maakauppa. ¨ Pahat kadot eivät hellitä. Vuonna 1862 halla tuhoaa viljasatoa. Vuonna 1866 paha viljakato tappaa väestöä koko Suomessa. Viljaa pyrittiin säästämään myös sillä, että viinan kotipoltto kielletään vuonna 1867. Nälänhätä kiusaa kansaa viljan tuhouduttua vuonna 1868 kylmyyden, hallan ja sateiden johdosta. Suomalaisia kuolee nälänhätään ja tauteihin ainakin 100 000 vuonna 1868. Edelleen vuonna 1869 on kato lähes koko maassa. Nälkä ja taudit aiheuttavat suuren kuolleisuuden. Tämä näkyi myös Mäkeläisen suvun jäsenten kuolleisuudessa, vaikka Koivistolla Pietarin kaupan ja kalastuksen vuoksi tilanne ei ollut niin vaikea kuin muulla maassa. Koivistolle muutettiin muualta maasta paremman elannon toivossa.¨ Gabrielin aikaan vuonna 1864 täysikäiset naiset saavat solmia vapaasti avioliiton ja 1866 Suomi saa oman rahan. Gabriel oli talollinen. Hän kuoli 51 vuotiaana watsakatarriin. Justinalle jäivät huollettaviksi 18-vuotias Maria ja 15-vuotias Aleksanteri. Gabrielin lapset: Aleksanteri Gabrielinpoika Mäkeläinen Aleksanteri oli 15-vuotias, kun hänen isänsä kuoli. Aleksanteri avioitui 30-vuotiaana 11.5.1913 Hilja Mäkeläisen kanssa kanssa. Hilja oli vastaavasti avioituessaan 21 vuotias. Hilja oli omaa sukua Mäkeläinen ja hänen isoisänsä isoisä oli Erik Andersinpoika Mäkeläin. Aleksanterin isän isoisä oli myös Erik Andersinpoika Mäkeläin. Näin Danielin ja Sigfridin sukuhaaroille tuli uudellen kolmen sukupolvem jälkeen yhteys. Hilja kuoli varsin varhain, noin kaksitoista vuotta häiden jälkeen 24.4.1925. Heille syntyi kuusi lasta. Toiseksi vanhin ja nuorin kuolivat lapsena. Bertta kuoli kaksi ja puoli kuukautta vanhana ja Tauno viisi kuukautisena. Hilja kuoli 33-vuotiaana kehkotautiin, 16 kuukautta Tarmon synnytyksen jälkeen. Aleksanteri oli tuolloin 42-vuotias. Aleksanteri avioitui 44-vuotiaana uudelleen, Hiljan kuoleman jälkeen, kolmen vuoden kuluttua 8.5.1927 Alma Kaukiaisen kanssa. Alma oli naimisiin mennessään 26-vuotias. Alma oli myös Hiljan tapaan kaukaista sukua, Danielin sukuhaarasta Daniel Mäkeläisen tyttären Britan lapsen Matti Kaukiaisen tytär. Siten Aleksanterin isoisä ja Alman isoäidin isä olivat veljeksiä. He saivat kolme lasta; Leena, Kaarina ja Matti. Aleksanteri oli hyvä laulumies. Perheessä laulettiin paljon yhdessä. Lauantaisin pyhän alkaessa koko perhe kokoontui veisaamaan virsiä. Aleksanteri lauloi kylän hautajaissaattueen edessä koko matkan Penttilästä Koiviston kirkolle. Aleksanteri oli monessa asiassa periaatteen mies. Hän oli vankka raittiusmies kieltolain aikaan ja sen jälkeenkin. Hän halusi puolustaa kaikessa asioiden oikeudenmukaisuutta. Apua tarvitsevia piti auttaa. Kodissa piti työkalujen ja tavaroiden olla omilla paikoillaan ja aina hyvässä järjestyksessä. Aleksanterin perhe joutui lähtemään sodan sytyttyä vuonna 1939 muiden karjalaisten tapaan evakkotaipaleelle. Ennen joulua perhe päätyi Kuhmoisten Pihlajakoskelle. Keväällä 1940 siirryttiin Orimattilan Kuivantoon ja sieltä edelleen keväällä 1941 Karunaan. Toiveikkaan perhe palasi välirauhan solmimisen jälkeen keväällä 1942 Koiviston Penttilän kylään, jossa aloitettiin jälleenrakentaminen. Vajaan vuoden kuluttua Aleksanteri kuoli ollessaan hakkaamassa puita tammikuussa 1943. Välirauhan päätyttyä perhe joutui lähtemään uudestaan evakkoon. Kesällä 1944 evakuointipaikkana oli Angelniemi. Aleksanteri kuoli 59-vuotiaana. Alma jäi perheeseen 14-vuotiaan Leenan, 12- vuotiaan Kaarinan ja 7-vuotiaan Matin kanssa. Aleksanterin lapset: |