Sukuseuran kesäretki Koivistolle ja Penttilään 7.–10.7.2016Mäkeläisten sukuseura on järjestänyt kesäretkiä Koiviston Penttilään jo 1990-luvun alusta lähtien. Nykyisin retki tehdään pääsääntöisesti joka toinen vuosi, mutta säännöstä tehdään usein poikkeuksia. Lähes kaikki matkat on tehty bussilla Suomesta. Kuitenkin kesän 2013 retki tehtiin Allegro-junalla Viipuriin ja siitä jatkettiin bussilla. Nyt kokeiltiin laivamatkaa Helsinki-Pietari ja sieltä tehtiin päivän retki bussilla Koivistolle. Matkalle lähti 23 henkilöä. St Peter Linen matka oli viisumivapaa, joten matkan järjestelyt olivat tavallista helpommat. Helsingin Länsisatamaan kokoonnuttiin iltapäivällä torstaina 7.7. Matkapaperit ja passien tarkastus sujuivat joutuisasti ja majoituimme 2 hengen ulkoikkunahytteihin (Princess Maria). Ne olivat muuten ok, mutta monen mielestä patjat olivat ns. lyttyynmaatut. Ryhmä kokoontui yhteen laivan ravintoloista nauttimaan kuohuviinit lähdön kunniaksi. Lähtö kuitenkin viivästyi jostain syystä lähes tunnilla, mutta ei se meitä haitannut. Buffet-pöydän tarjonta laivassa oli runsas ja laadukas, siitä täydet pisteet. Ruokailun jälkeen hajaannuimme laivan eri kapakoihin. Jalkapallon EM-kisat olivat loppuvaiheessaan ja illan otteluna oli Saksa-Ranska. Ottelua seurasi runsas joukko saksalaisturisteja meluisaan tapaansa. Heistä tuli hyvin hiljaisia Ranska voittaessa 2-0. Pietarin satamaan saavuimme aikataulun mukaisesti. Sää oli sateinen, jopa räntäinen. Tästä alkoivat matkan lähes ainoat vaikeudet. Laivalla oli paljon matkustajia, erityisesti aasialaisia. Laivasta poistuttaessa luettiin jokaisen matkustajan boarding card optisesti. Lukijoita oli vain kaksi ja tämä sumputti laivasta poistumisen pahasti. Passien tarkastus oli seuraava sumppu. Portteja oli kyllä lähes kymmenen, mutta aasialaisten passien tutkiminen oli todella hidasta. Näistä syistä johtuen pääsimme bussiimme vasta 10.30 jälkeen. Venäläinen bussi ja opas Vjatleslav (suomen kielen maisteri!) olivat asialliset. Luulimme, että Vasiljin saarelta pääsisimme joustavasti Terijoki-Koivisto-rantatielle, mutta arkipäivän ruuhkat olivat pahat. Näin ollen Koivistolle saavuimme vasta klo 13 jälkeen. Muutimme suunnitelmia, kävimme pankissa, torilla ja menimme syömään Cafe Zhenthuzhinaan. Lounas oli hinta-laatusuhteeltaan hyvä ja palvelu ystävällistä. Lounaan jälkeen laskimme kukan Purje ja risti-muistomerkille. Unto Jack esitti tyylikkäästi yksinlauluna Veteraanin iltahuudon. Tämän jälkeen ajoimme Penttilään ja kävelimme risteykseltä rantaan. Kylätie oli yhtä huono kuin ennenkin. Rannassa pidettiin Mäkeläisten sukukokous, josta on oma raporttinsa. Vielä ehdimme käydä tapaamassa tuttuja ennen paluumatkaa Pietariin. Sää Koivistolla oli mukavan pilvipoutainen. Majoittuminen Sokos Hotelli Vasilievskiin sujui ongelmitta. Majoittumisen jälkeen nautittiin hotellin buffet-pöydän antimia. Yöllä uni maittoi hotellin loistavilla patjoilla! Lauantai oli varattu Pietarin nähtävyyksille. Pikkubussi ja opas Lilya kyyditsivät meitä kohteisiin. Lauantaista johtuen liikenteessä oli vähemmän maastureita ja muita, mutta turisteja ja busseja valtavasti. Ero Helsingin ja maailmanluokan turistikaupungin välillä tuli selväksi. Ohjelmassa oli kolme kohdetta eli Pietari Paavalin linnoitus, Venäläisen taiteen museo ja Iisakin kirkko. Kaikki kohteet olivat täynnä turisteja, mutta saimme kuitenkin hyvän pintakuvan kohteistamme. Jokaisessahan voisi viettää puolikin päivää ja vielä jäisi asioita auki. Kohteiden välissä nautimme hyvän lounaan Kauppias Utinin talon ravintolassa. Kaikkiaan kolme kohdetta päivässä oli maksimi tällaisella matkalla. Retken lopuksi bussi vei meidät satamaan. Paluumatkan asiakirjat ja passien tarkastus sujuivat muuten hyvin, mutta jos passin tarkastuksessa sattui jonoon tumma aasialainen, hänen tarkastuksensa saatoi kestää 10 minuuttia! Laiva (Princess Anastasia) lähti satamasta aikataulussa ja me istuimme taas kapakassa kuohuviiniä nauttien. Sitä saatiin vielä toinen kierros Antilta, 70 v merkeissä. Ryhmä kiitti ja onnitteli! Buffet-illallinen oli yhtä hyvä kuin tulomatkalla. Myös patjat olivat yhtä huonot tällä laivalla. Helsingin satamaan saavuimme sunnuntaiaamuna. Boarding cardien luku oli yhtä hidasta kuin Pietarissa eikä passien tarkastuskaan ollut kovin nopeaa. Erona oli kuitenkin se, että meille EU-kansalaisille oli omat, sujuvat jonot. Terminaalissa oli myös e-passien lukuportit (2 kpl) itsepalvelulle, mutta eivät ne näyttäneet kovin nopeilta. Kaikki matkalaiset palasivat monia kokemuksia rikkaampina kotimaahan. Koivisto kehittyy, Penttilässä kaikki suunnilleen ennallaan ja Pietarissa rakennetaan valtavia siltoja ja muita liikennejärjestelyjä. Keskusta, Neva ja kanavat ovat kuitenkin ennallaan ja hyvä niin. Jos ja kun laivamatkan maihinnousut saadaan joustavammiksi (ja patjat paremmiksi), siitä tulee hyvä vaihtoehto Koiviston retkille. Nykyisellään Allegrolla Viipuriin ja siitä bussilla eteenpäin on ehkä ykkösvaihtoehto, viisumiruljanssista huolimatta. Mukavasta matkaseurasta kiittäen Karjalan matka 26.-28.7.2013Sukuseurojen matka Karjalaan on nyt onnellisesti takanapäin. Mukaan lähti 43 henkilöä, ikähaarukka n. 10 vuodesta reiluun 90 vuoteen. Lukumäärä täsmäsi palatessa lähtölukuun, mutta ainakin ensikertalaiset ovat nyt aivan eri ihmisiä – koivistolais-penttiläläisiksi kastettuja. Tässä joitain huomioita matkanjohtajan näkökulmasta (myös osanottajien kommentit ovat tervetulleita ja julkaistaan näillä sivuilla): Perjantai 26.7.2013 - Sääksi oli tilattu aurinkoa ja lämmintä, mutta ei paahtavaa hellettä; tämä toteutui hyvin. - Meno Allegrolla oli joutuisaa ja matkaeväskin kohtuullista. Rajamuodollisuudet junassa olivat helpot. Samat bumaskat piti täyttää kuin bussimatkoillakin. - Tulli-, viisumi- ja passitarkastus Viipurin asemalla oli tarkkaa ja vei saman verran aikaa kuin bussillakin. - Bussikuskimme Hannu oli vastassa ja Kauppahallin kautta koukaten lähdimme vanhaa Viipuri-Pietari tietä kohti Summaa ja Mannerheim-linjaa. - Viipurin kaupunki kehittyy nyt hyvää vauhtia – sen voi päätellä autokannasta (nelivetomaastureita) ja uusista hypermarketeista. - Summassa tutustuimme tien varressa olevaan vanhaan talvisodan ajan bunkkeriin eli sen raunioihin. - Matkanjohtaja kertoili bussissa matkakohteista ja niiden taustoista, jota erityisesti Kalevi Luukkainen asiantuntevasti täydensi. Myös Kaisa Koivula ja Eero Ahtikari kantoivat kortensa kekoon eri kohteissa – näistä suurkiitos! - Tie Summasta etelään huononi jatkuvasti ja jossain niistä tuhansista kuopista bussin takajousituksen ilmatyyny hajosi. Bussin perä putosi akselille, mutta saatoimme varovasti jatkaa matkaa ilman takajousitusta. Takaosassa jokainen kuoppa iski munuaisiin ja hampaisiin, etupäässä tilanne oli tyydyttävä. - Eräässä tasoristeyksessä bussin alhaalla makaava perä juuttui ratapenkkaan ja jäimme siihen kiinni. Miehiä kiinni bussin takapuskuriin, yhteisnosto ja kas - pääsimme irti ja matka jatkui. - Ohjelmassa ollut Kuuterselän läpimurtoalue (kesällä 1944) jouduttiin jättämään väliin. - Vähitellen pääsimme paremmille teille ja aikataulun mukaisesti Raivolan lomakeskukseen. - Raivolan lomakeskus on useista rakennuksista koostuva, komeassa männikössä toimiva uudehko lomapaikka. Huoneet ovat siistit, vuoteita kehuttiin kovasti ja kuumaa vettä tuli reilusti. Olimme ilmeisesti ainoat ei-venäläiset asiakkaat. - Kaikissa huoneissa ei ollut sovittuja varavuoteita ja ruokailukuponkien jaossa sattui yhden (1) kupongin katoaminen – näiden juttujen selvittely ilman yhteistä kieltä oli hankalaa. Inhimillisiä väärinkäsityksiä syntyi, mutta ne selvitettiin. - Buffet- päivällinen oli asiallinen valikoimaltaan ja laadultaan. - Hannu päätti ratkaista bussiongelman ajamalla ramman bussin Lappeenrantaan ja tulemalla aamuksi takaisin uudella bussilla. Näin hän myös teki ja ohjelmamme jatkui ilman muutoksia. - Lomakeskuksen ravintolassa oli iltaohjelmana kuubalainen ilta. Pieni joukko matkalaisia osallistui siellä erilaisiin leikkimielisiin kilpailuihin, josta heidät palkittiin ruhtinaallisesti. Lauantai 27.7.2013 - Aamulla lähdimme ehjällä bussilla kohti Pietarin ulompaa kehätietä; koukkasimme kuitenkin Kuuterselän kylän kautta ja paikkasimme näin edellisen päivän ”akan”. - Kehä- eli patotie on 3+3 -kaistainen moottoritie, joka kulkee Pietarista Kronstadtin saaren kautta Lomonosoviin. Se kulkee pienen pätkän tunnelissa laivareitin alla, muuten patoa pitkin. Moottoritieliittymät sekä Pietarin päässä että Lomonosovissa ovat massiivisia. - Kronstadt on nykyään kaunis ja rauhallinen pikkukaupunki, jolla on huikea historia. Tutustuimme suureen katedraaliin, joka on täysin entisöity ja kunnostettu. Katedraalin aukiolla on vara-amiraali Makarovin patsas. Hän oli monipuolinen merenkävijä, joka toimi Venäjän laivaston komentajana asemapaikkanaan Kronstadt. Hän kaatui Port Arturissa Japania vastaan käydyssä sodassa 1904. - Kronstadtista jatkoimme patotietä Pietarhoviin lounaalle. Kuskimme Hannun ohjelmapaperit olivat jääneet rikkimenneeseen bussiin ja tästä aiheutui sekaannus, johon meni pari tuntia. Ravintola Garden Palace oli kuitenkin hieno lounaspaikka, vaikka ei ollutkaan aito. Komean rakennuksen uljaat pylväät olivat puristemuovia. Lounas oli kuitenkin mainio. - Viivästysten takia jouduimme jättämään Kesäpalatsin sisätilat nyt väliin ja tekemään kierroksen puistossa, jonka suihkulähteet ja kukkaloisto olivat vaikuttavia. Myös väkeä oli paikalla paljon, olihan lauantai ja upea sää. - Illaksi ajoimme Terijoelle hotelli Geliokseen. Pietarin ulosmenotiet olivat täynnä kesämökeilleen meneviä pietarilaisia, joilla lähes kaikilla oli iso, musta nelivetomaasturi. Myös pari Rolls Roycea bongattiin. - Gelioksessa lähes kaikki toimi hyvällä rutiinilla, paitsi että varavuoteet piti taas erikseen pyytää sovittuihin huoneisiin. Sunnuntai 28.7.2018 - Pieni joukko aloitti aamun tekemällä retken pikkubussilla Pietariin seuraamaan aamuyöstä tapahtuvaa Nevan siltojen nostoa. Sillat ovat ylhäällä pari kolme tuntia, jotta laivaliikenne Laatokalle ja Laatokalta pääsee kulkemaan siltojen alta. Liikenne olikin varsin vilkasta ja tapahtui samanaikaisesti molempiin suuntiin. Laivat olivat pienehköjä rahtialuksia. - Öinen tieliikenne oli muuten rauhallista, mutta parin todella pahan onnettomuuden jälkiä siivottiin. Liikennettä valvovia poliisipartioita oli viikonvaihteessa liikkeellä runsaasti. - Aamupalan jälkeen suuntasimme Terijoelta rantatietä kohti Koivistoa. Terijoelta alkaen tie on rakennettu kokonaan uudelleen, ei kuitenkaan vielä öljysatamalle asti. - Penttilässä tarkastimme ensin kyläraitin. Se oli yhtä huonossa kunnossa kuin ennenkin, eikä Hannu ottanut riskiä hajottaa toinenkin bussi retkemme aikana. Niinpä kävelimme rantaan ja Hannu jäi risteykseen keittelemään kahveja. - Rannassa kaikki oli kuten ennenkin, vesi näytti myös puhtaalta ja houkutteli uimareita. - Rannassa pidettiin Mäkeläisten sukukokous ja sen jälkeen Eero Ahtikari kummien avustamana kastoi joukon nuoria ja muita ensikertalaisia koivistolaisiksi. Upeaa! - Myös kauppa-auto ehti rantaan ja kauppa kävi. - Kenttälounas muodostui Gelioksesta saaduista runsaista eväistä ja Hannun keittelemästä murukahvista ja teestä. Se nautittiin tienristeyksen maastossa. - Aikataulu alkoi hieman kiristää ja ajoimme Koiviston kirkolle laskemaan kukat Purje- ja risti-muistomerkille. Kirkonmäellä oli jonkinlaiset markkinat, lapsille pomppulinna ja väkeä paljon. Muistomerkki oli suosiossa lasten kiipeilypaikkana! - Tyynen rauhallisesti häädimme lapset merkiltä, asetuimme puolikaareen muistomerkille ja laskimme kukat. Lopuksi lauloimme Matti Luukkaisen valitseman virren. Matin veli on haudattu sankarihautaan, joka on nykyisen muistomerkin vieressä. - Tilaisuuden jälkeen ajoimme Koiviston vanhalle hautausmaalle, jossa Kaisa Koivula vei kukat omaistensa haudalle. Tästä jatkoimme Viipuriin. - Pyöreän Tornin ravintolaa oli varoitettu tiukasta aikataulustamme ja se oli otettu kiitettävästi huomioon. Tarjoilu tapahtui rivakasti, mutta ei hosuen ja lounas oli erinomainen maultaan. - Turhan tiukasta aikataulusta huolimatta olimme Viipurin asemalla tuntia ennen junan lähtöä, kuten matkatoimisto oli meille teroittanut. Hämmästyimme suuresti, kun paikalla ei ollutkaan henkilökuntaa aloittamassa turva-, tulli- ja passitarkastuksia. Heitä valui paikalle n. 40 minuuttia ennen Allegron lähtöä. Aluksi näytti selvältä, että tarkastuksia ei ehditä tehdä koko ryhmän osalta ennen junan lähtöä. Varasuunnitelmana meillä oli, että Hannu vie meidät bussilla rajalle ja edelleen Helsinkiin. - Tarkastajat kuitenkin paransivat vauhtiaan ja koko ryhmä ynnä muutama yksittäinen matkustaja saatiin junaan aikataulun mukaisesti. Matkanjohtajalla alkoi helpottaa! - Allegrosta joukkoa poistui eri asemilla ja loput hajautuivat Helsingistä kukin suuntaansa. Tässä esitänkin näin jälkikäteen kiitokset kaikille matkalaisille siitä tyyneydestä, jolla suhtauduitte Venäjän matkailuun liittyviin pieniin yllätyksiin. Mottonahan olikin: yllätykset ovat hyvin suunnitellun matkan suola! Myös muistolautasesta kiittäen, Risto Mäkeläinen Kotiseuturetki Koivistolle 5.-7.8.2011 Mäkeläiset ja Kaukiaíset toteuttivat yhteisen matkan Koivistolle Penttilään ja Saarenpäähän. Penttilän ryhmässä oli 21 henkilöä ja saaressa 10. Kuskinamme oli Kaartisen Mauri, kaikki Venäjänkin kolkat kiertänyt rekkakuski. Rajanylitys venähti pitkäksi johtuen eteemme sattuneesta saksalaisbussista ja olimme Koiviston satamassa pari tuntia myöhässä. Kaksi asiallista venettä opas Marian johdolla vei saarelaiset mennessään ja Penttilän ryhmä suuntasi Johannekseen Hotelli Lokkiin. Lokin huoneet olivat siistit, vettä, myös kuumaa, tuli suihkusta riittävästi ja päivällinen oli vähintään tyydyttävä. Ravintolassa vietettiin vauhdikkaita synttäreitä oikein juontajan johdolla. Lauantaiaamuna suunnattiin sitten taas Koivistolle, jossa käytiin ensin vanhalla hautausmaalla. Sitten kierreltiin mm. Mannolan rannat ja keskustaa. Aika monta uutta datsaa oli taas rakennettu tai rakenteilla. Nämä eivät olleet mitään ökytaloja, vaan ehkä ns. ylemmän keskiluokan kesäasuntoja. Koiviston kirkko oli saanut uudet pinnoitetut kattopellit (ruskeat). Hyvältä tuntui se, että Koivisto ei enää polje paikallaan, vaan edistystä tapahtuu. Myös Penttilässä oli rakennettu ja paranneltu taloja. Rantalan rannassa olevaa aidattua pihaa oli laajennettu ja rakennettu lisää rakennuksia. Ranta oli kuitenkin vielä yhteiskäytössä. Kylätie oli yhtä huono kuin ennenkin, mutta Mauri sai isonkin bussin rantaan entiseen tapaan. Kiertelimme kukin tapaamassa tuttujamme, Antti ja minä Anatolia, Slavaa ja Tamaraa. Anatoli oli saanut uuden mökkinsä valmiiksi, Slavalla ja Tamaralla kaikki ennallaan. Nämä Rusakovit ovat meidän ”vuokralaisiamme”. Iltapäivällä nautittiin bussin vierellä Maurin kenttälounas, hernekeittoa meetvurstinäkkärin kera ja päälle pannukahvit. Hernekeittoa oli terästetty pekonilla ja kinkulla. Näitä sattumia oli enemmän kuin herneitä ja maku erinomainen! Lounaan jälkeen pidettiin Mäkeläisten sukukokous Kokkorannassa iltapäivän auringon paistaessa. Kokouksesta enemmän erikseen. Sitten oli vuorossa kastajaiset, joissa kahdeksan uutta jäsentä vannoi uskollisuutta Penttilälle ja jotka matkanjohtaja kastoi Penttilän pojiksi ja tytöiksi. Näiden tapahtumien välissä useat suorittivat myös perinteisen Hepokiven valtauksen. Tehtävä ei ollut aivan helppo, sillä kivi oli yllättävän liukas. Rantavesi oli kuitenkin varsin puhdasta ja lämmintä. Illaksi ajeltiin Humaljoen kautta Johannekseen Lokkiin päivälliselle. Nyt siellä oli isot häät, joten ruokailimme sivukabinetissa. Viipurissa oli menossa Renault-luokan ralli, jonka osanottajia myös valui Lokkiin. Samoi sinne tuli illalla ryhmä sotahistorian harrastajia, joista eräs rouva osoittautui olevan kotoisin Orimattilan Kuivannolta, jossa monet koivistolaiset olivat väliaikaissijoituksessa sotien aikana. Tästä sitä juttua riitti ja siinä sai historian harrastaja lihaa luitten ympärille. Sunnuntaina ajeltiin taas Koivistolle ja noudettiin satamasta saarelaiset, jotka olivat kaikki tallessa ja hyvässä kunnossa. Bussi vei heidät vielä käväisemään Penttilässä, me muut kiertelimme toria. Sinne oli tehty olemassa olevaan rakennukseen supermarket, joka valikoimiltaan tai siisteydeltään ei häpeä yhtään suomalaisille. Kehitys kehittyy myös Venäjällä. Koko joukolla laskimme vielä kukat Purje- ja risti-muistomerkille. Sitten olikin aika suunnata kokka kohti Viipuria. Tori, kauppahalli ja lounas Pyöreässä Tornissa, sitten rajalle. Siellä meitä odotti taas ruuhka, bussejakin ennen meitä 5-6. Yllättävän nopeasti kuitenkin selvitimme rajan ja olimme Helsingissä vain pari tuntia tavoiteajasta jäljessä. Saarelaiset tekevät omista seikkailuistaan oman tarinan. Paluumatkalla sovittiin, että Kaukiaisten ja Mäkeläisten yhteinen kotiseutumatka toteutetaan taas viimeistään kahden vuoden kuluttua, ehkä myös ensi kesänä kiinnostuksesta riippuen. Matkalaisia kiittäen, Risto Mäkeläinen (R 10). |