Koiviston Saarenpään kyläArvi Seppisen muisteluita Voimistelu ja Urheiluseura Saarenpojat ry:n toiminnasta vuosina 1916...-44 Saarempään kylän nuoret miehet päättivät perustaa Voimistelu ja Urheiluseuran vuonna 1916 ja samana vuonna alkoivat hommata tonttia kylän keskeiseltä paikalta läheltä kansakoulua. Olikohan se Aleksanteri Pullin maata? Samana vuonna pitivät tukkitalkoot ja rakentaminen sitten alkoikin. Talo oli rakennettu höylätyistä laudoista sisältä että ulkopuolelta. Laudat tuotiin Säkkijärveltä jostain sahalta, niin kuin Vilho Kaukiainen on Koiviston Viestissä kertonut. Rakentajat olivat Matti Passoja ja Aleks Hanttu. Varmasti monet muutkin Saarenpään miehet olivat innolla mukana. Koska seura aikoi harrastaa kovasti pyramidi- ja rekkiurheilua, tehtiin talosta valtavan korkea ja muutenkin kookas. Näitä urheilumuotoja harjoitettiinkin aina kolmikymmenluvulle saakka. Silloin alkuaikoina Saarenpään elämänrytmi oli tosi vilkasta. Laivoja rakennettiin melkein joka talossa. Töitä riitti jokaiselle ja paljon oli laivanrakentajia tullut muualtakin. Mutta aika kului nopeasti. Tuli kapina-aika ja Venäjän välinen kauppa tyrehtyi. Samoin laivanrakennus hiljeni ja entisiä laivoja myytiin kovalla kiireellä Länsi-Suomeen. Nyt miehet joutuivat etsimään uusia merimiespaikkoja ulkomeriliikenteestä. Niin kylässä alkoi taas olla hiljaista seuraelämässäkin. 30-luvun pula-aika alkoi painaa entistä enemmän seuran toimintaa. 20-luvulta kun Saarenpäähän tuli Iinnakkeet ja sotaväki, niin näiden ja siviilien välit olivat usein hyvin kireät eikä suoranaisilta tappeluiltakaan vältytty. Mutta ainahan sitä seuran toimintaa piti viedä eteenpäin. Niinkin suuressa kylässä kuin Saarenpää nuoret harrastivat näytelmätoimintaa niissä puitteissa, kuin se oli mahdollista. Kun olin vuonna 1935 asevelvollisuutta suorittamassa, jouduin usein linnakkeen päällikön Toivo Naparin kyytipojaksi. Hänen kanssaan tuli pohdittua siviilien ja sotilaitten välisiä suhteita. Hän kovasti toi julki sellaisen ajatuksen, että minun pitäisi päästä seuran johtoon, ja että he kyllä antavat kaiken tukensa. Hän lupasi, että vääpeli Aromaa, kova urheilumies kon on, tulisi linnakkeelta mukaan. Näin saataisiin seuran toiminta ripeämmäksi. Samalla luotaisiin paremmat suhteet siviilien ja sotilaitten välille. Näin sitten tapahtuikin vuonna 1936 seuran syyskokouksessa. Valituksi tulivat, vaikka vähän erimielisinä seuraavat henkilöt: Adolf Kunnari, Urho Mäkeläinen, Veikko Matikka, Bruno Harilainen, Voitto Aromaa ja Arvi Seppinen. Tällä joukolla lähdettiin viemään seuran toimintaa innostuneesti taas eteenpäin. Uuno Pulli lahjoitti 1 ha tontin talon takamaastosta, jota raivattiin ja tasoitettiin tulevaa urheilukenttää varten. Pidettiin hiihto- ja yleisurheilukilpailuja ja näytelmäharrastus oli vireää. Näin jatkui noin kaksi vuotta. Kun suurin osa nuorista miehistä oli lähtenyt merille, seuran toiminta alkoi hiljentyä ja seuran talous joutui vaikeuksiin. Tässä vaiheessa ryhdyttiin keskustelemaan talon luovutettamiseksi Suojeluskunnalle. Siten saataisiin talon korjaukset ja kunnostukset käyntiin. Näin päätettiin talon luovuttamisesta Suojeluskunnan kyläosastolle vuonna 1938. Talon historiassa alkoi taas uusi aikakausi. Saatiin uusia voimia mukaan. Linnakkeelta saatiin rakennusmestari Vesterinen. Osuuskaupan johtaja Hilskan Jussi kirjoitti suuren määrän kerjuukirjeitä, jotka lähetettiin ympäri maata suuriin liikkeisiin. Tulos oli valtavan hyvä. Saatiin vuorattua talo sisältä ja maalattua kolmeen kertaan sekä sisältä että ulkoa. Rakennettiin uusi välikatto ja laskettiin sitä alemmaksi. Näin parannettiin lämmönpitävyyttä. Lattia myös tasattiin sekä lämmityslaitteet uusittiin. Talosta tuli kuin uusi. ¨ Mutta aika kului nopeasti. Uhkaavia pilviä alkoi nousta maailman taivaanrannoille tiuhaan tahtiin. Saarenpään kyläläiset pitivät kiirettä, että saataisiin talo siihen kuntoon, että voitaisiin vihkiä talo taas uusiin tarkoituksiin. Kun eräänä perjantai-iltana meidän piti mennä vielä viimeisiin ohjelmaharjoituksiin, niin tuntia ennen saimme käskyn mennä linnakkeelle sotahommiin. Niin alkoi valua hukkaan se työ ja uurastus, jota silloin tehtiin kylän hyvinvoinnin ja isänmaamme hyväksi. Talo oli vielä kunnossa vuonna 1944 ja oli sotilaiden käytössä.
|